Teiden Tollot

Autopesulassa aamulla tapahtunutta

Kävin taas (liian) pitkästä aikaa pesemässä auton autopesulassa, jotta olisi auto puhdas edes kerran tänä ja ensi vuonna ;) Tuli kuitenkin nähtyä, että sielläkin voi olla piittaamaton muita kohtaan ja saada ne hermostumaan.

Aamulla oli jonkin verran jonoa Tapiolassa sijaitsevaan ABC:n huoltamon automaattipesulaan. Siellä on kaksi vierekkäistä pesupaikka ja molemmat oli varattu. Edessäni oli kaksi autoa ja takanani ainakin 2-3 odotti vuoroaan.

Kun toinen pesupaikassa ollut valmistui, niin sepä ei peruuttanutkaan sieltä heti ulos, vaan näytti etsivän autossaan jotain, kuin viimeistä päivää. Kenties puhelin tai lompakko oli hukassa.

Ei siinä sinänsä mitään, mutta sitä penkomista kesti ainakin yli viisi minuuttia ja jonottajilla alkoi mennä hermot. Kaikilla oli luultavasti kiire töihin tai muutakin tekemistä, kuin jonottaa turhaan vuoroaan. Etummaisena jonossa oleva vilkutteli valoja ja tööttäili kevyesti, muttei siitä ollut mitään apua.

Lopulta kyseinen auto tuli pesupaikasta ulos ja kuski jatkoi vielä hetken etsimistään, ennenkuin ajoi pois huoltamon pihalta. Auton avain se siis tuskin oli, kun se pääsi sieltä uloskin ja miksi hän sitä olisi virtalukosta sitä ottanutkaan. Miksi hän ei siis tehnyt ensin tilaa muille ja penkonut vasta huoltamon parkkiksella?

Tämä oli toivottavasti vuoden viimeinen vastaantullut tollo liikenteessä, mutta epäilen….

Sadesään sählärit - osa 2

Pari viikkoa sitten kirjoitin eräästä illasta, jolloin huonoissa olosuhteissa tuli vastaan ainakin kaksi tolloa.

Toinen ja hieman vaarallisempi tilanne tuona iltana oli jonkin matkan päässä edellisestä puskurissaroikkujasta. Useimmiten vilkkaasti liikennöidyllä väylällä on monia kohtia, joissa saa odottaa pitkään, ennenkuin kääntyminen vasemmalle onnistuu turvallisesti. Nyt eräässä kohdassa oli kolme autoa odottamassa pääsyä risteykseen, kun autoja tuli tasaisesti molemmista suunnista.

Ilmeisesti jättämäni turvaväli näytti sen verran houkuttavalta, että joku päätti karauttaa eteeni punaisella Escortillaan viime hetkellä. Onneksi aavistin tämän ja jalka oli jo valmiiksi jarrulla ja muu ei auttanut, kuin iskeä jarrupoljin pohjaan niin, että abs:t vain rytisivät. Auto piti pysäyttää kokonaan tällä 50:n alueella, ettei olisi törmännyt tähän eteen kiilanneeseen. Taisi muuten olla kohdallani ensimmäinen kerta, kun auton torvelle tuli kunnolla käyttöä. Jos olisi ollut liukas keli tai ihan takana joku kiinni, niin olisi voinut tulla pahaa jälkeä.

Sattumalta myös eilen oli taas huono sadekeli ja ihan samanlainen (mutta eri värinen, kuin pari viikkoa sitten), valtava Volvo oli taas takapuskurissa kiinni, kun ajelin muun liikenteen tahtia Kehä II:lle päin. Kieltämättä edessä ajeli jälleen joku hieman varovaisemmin, mutta eipä sille mitään voi, vaikka miten takana roikkuisitte – omaa turvaväliäni en pienennä, sillä ei se vaikuta vähäänkään siihen, miten nopeasti pääsee perille.

Sadesään sählärit - osa 1

Alkuviikosta oli kuuden aikaan jo pimeää, sadesää ja näkyvyys huono. Liikenteen levottomuus oli kuitenkin selkeästi aistittavissa ja muutaman kilometrin matkalla ehti tapahtua paljon. Tässä ensimmäinen tapaus:

Pari autoa edessäpäin joku ajoi 60 km/h alueella n. 50 km/h, mikä oli keliolosuhteet ja liikennemäärän huomioon ottaen ihan ymmärrettävää. Takanani oli ruotsinlautan kokoinen Volvo-maasturi, joka ei kuitenkaan tuntunut hyväksyvän tilannetta, vaan iski tietenkin takapuskuriin kiinni ja toivoi, että tilanne "korjaantuisi" siten.

Ehkä se ajatteli (mikäli kykenee tällaiseen toimintaan), että oman turvavälini kiriminen auttaisi jotenkin asiaan, vaikka ns. ongelma oli edempänä. Matka seuraavaan liittymään oli lyhyt, eikä siinä oikein kukaan voinut ohittaakaan. Kuski vielä heilui autollaan mielenosoituksellisesti puolelta toiselle, mutta minkäs teet. Hetken päästä tuli kuitenkin kaksikaistainen liikenneympyrä, jossa tämä sankari onneksi kaahasi ohitse.

Olen kuitenkin ajat sitten oppinut, ettei takapuskurissa roikkuvien ehdoilla pidä ajaa, koska silloin niistä vain tulee entistä röyhkeämpiä. Silloin on hyvä ottaa mahdollinen vakionopeudensäädin pois päältä ja vaihdella nopeutta tai vilautella jarruvaloja, niin tuurilla nekin tajuavat kasvattaa turvaväliä. Tällaisessa tilanteessa ärsyttää erityisesti se, että ei pysty ajamaan lujempaa, vaikka itsekin haluaisi, mutta silti takana roikkuva "kostaa" sen edessäolevalle.

Parkkipaikkoja naisille

Kroatiassa on herättänyt kohua ostoskeskus, joka on perustanut omat parkkipaikat naisia varten. Paikat ovat leveämpiä, paremmin valaistuja ja koristeltu vaaleanpunaisilla kukkasilla.

Jostain kumman syystä naiset eivät ole kovin imarreltuja tästä stereotypioita ruokkivasta erityiskohtelusta, vaan ovat varsin tuohtuneita. Parkkitaidottomat miehet ovat puolestaan kateellisia naisten erikoiskohtelusta ja selittelevät, että naisten pitäisi opetella ajamaan.

“- Luuletteko, että olemme jollakin tapaa vammaisia? On vanhanaikaista ajatella, että naiset olisivat jotenkin huonompia pysäköijiä kuin miehet, raivosi eräs naisostelija.

Miesasiakas Ivo Markovcic puolestaan valitti naisten saavan erikoikohtelua ja totesi, että heidän pitäisi vain opetella ajamaan paremmin.”

[Lähde, Aamulehti]

Itse en (edes miehenä) usko moisiin stereotypioihin, vaan huonoja ajajia on molemmissa sukupuolissa, kaikissa ikäryhmissä ja kansallisuuksissa – kuten hyviäkin, tosin harvemmassa.

Haastavaa pysäköinti on välillä kaikille. Monet pysäköintipaikat ovat oikeasti ahtaita nykymittapuilla, kun katumaasturitkin ovat sellaisia laivoja, että hyvä jos sellaisten väliin jäävään ruutuun mahtuu edes moottoripyörää.

Ruuhkaisella parkkipaikalla pitää usein myös päästä kerralla 90 asteen käännös keskelle kapeaa ruutua. Jos ei onnistu, niin pysäköintiä korjatessaan tuntee paikkaa kyttäävien vihaisen tuijotuksen niskassaan.

Tulevaisuuden toivot liikenteessä

Tänään osui silmiin parikin uutista liikenteessä hölmöilevistä nuorista, joiden kohdalla melkein toivoisi luonnonvalinnan jo pitävän kiirettä: 

“Kaksi nuorta tyttöä putosi katuun liikkuvasta autosta Lapualla. Molemmat loukkaantuivat ja heidät kuljetettiin hoitoon Seinäjoen keskussairaalaan.

Onnettomuus sattui viime yönä Lapuan keskustassa Lassilantiellä.   
16- ja 17-vuotiaat tytöt olivat temppuilleet auton takapenkillä ja mm. roikkuneet ikkunoissa. Autossa oli parikymppisen naiskuljettajan lisäksi neljä matkustajaa. Toistaiseksi on epäselvää, kuinka moni kyytiläisistä osallistui temppuiluun.”

Lähde

Jos jo liikkuvan auton kyydissä pysyminen on noin hankalaa, niin millaistakohan meno olisi ratin takana. Kuski oli sentään yrittänyt saada niitä aisoihin. 

Tässä toinen tapaus:

“14-vuotias poika jäi jo 17:nnen kerran kiinni ajokortitta ajosta Kuopiossa viime viikolla.

Savon Sanomat kertoo, että poika ajoi roimaa ylinopeutta ja ohitteli törkeästi muita ajoneuvoja. Lisäksi autosta heiteltiin oluttölkkejä muita autoja kohti.   

Lisäksi kuljettajasta tehtiin ilmoitus Päivärannan Shelliltä, jossa hän oli uhannut ajaa toisen auton päälle ja tehnyt autollaan hyökkäyksen pihalla seissyttä miestä kohti.”

Lähde

Myös tämä eilinen uutinen lähinnä nauratti/itketti: 

“Sunnuntaina iltapäivällä Kuopion poliisipartion huomio kiinnittyi mieheen joka ajeli mopolla ilman kypärää Julkulanniementiellä. Mies puhalsi alkometriin 3,23 promillea.   
Poliisilaitokselta päästyään mies soitti kaverilleen ja pyysi tätä hakemaan hänet kotiin.

Kaveri lähti pyynnöstä asialle, mutta menetti kuljettamansa auton hallinnan Niuvantiellä. Auto ajautui päin valopylvästä.   

Kuljettaja puhalsi poliisin alkometriin 1,85 promillen lukeman.”

Lähde

Kun valittaminen on tärkeintä

“Eräs tollo” lähetti seuraavanlaisen jutun:

“Yhtenä aamuna ajelin uinnin ja hydrobicin jälkeen väsyneenä ja ajatuksissani. Olin ajanut ko. tietä pari vuosikymmentä. Jäin valoihin ja yhtäkkiä kuului töötötystä takaa. Vilkaisin ympärilleni ja näin miehen kävelevän luokseni kamalan vihaisena. Hän rähjäsi minulle vähintään minuutin. Olisin jo aikoja sitten häipynyt hänen edestään, jos hän olisi päästänyt. Hänelle oli kuitenkin tärkeämpää rähjätä virheestäni, kuin päästä eteenpäin. Pyytelin nöyrästi anteeksi, mutten saanut.

Tien kaistat oli uusittu, enkä huomannut, että olin valinnut väärän kaistan, joka oli tarkoitettu kääntyville. Autoja ei sunnuntaiaamuna ollut näkyvissä, joten tilanne oli muuten rauhallinen. Ymmärtäkää hermostuvat tielläliikkujat, ettei muut ole aina teidän veroisia ajajia!”

Kiitos jutustasi!

Vaarallinen sormimerkki

“Tulin työpaikalta kotiin ja nousin Länsiväylältä risteykseen Suomenojalla. Toimin aivan tavallisesti ajamalla oikeaa kaistaa, sillä olin kääntymässä oikealle ja ohitin viereisellä kaistalla olevan (vasemmalle kääntyvä). Auton ajaja protestoi mielestäni aivan absurdisti töötöttämällä - hänellä oli oma kaista täysin vapaana mennä.

Jostakin syystä näytin punaniskalle keskisormea (se oli tyhmää!) ja mies nousi autosta lähestyen uhkaavasti. Kiersin äkkiä ikkunan kiinni ja lukitsin oven. Tyyppi elehti ulkopuolella, mutta itse istuin tyytyväisenä turvassa ja jatkoin matkaa.

Ajatella, että jotkut hermostuvat sormen nostosta - minua se lähinnä huvittaisi ja vitsiksi olin sen tarkoittanutkin. Opetus olikin että, ei kannata vitsailla, ainakaan sormimerkeillä. Voi tulla köniin – naisellekin!”

Jutun lähetti Liisa. Kiitos! :)

Kun liukas keli yllättää... (Video)

Mechelininkadun ruuhkat risovat

“Ajan päivittäin yhdessä ruuhkaisimmassa risteyksessä, Porkkalankadun ja Mechelininkadun risteyksessä.

Joskus risteyksestä pääsee nopeasti, mutta pahinta se on silloin, kun Länsisatamaan menevät rekat tukkivat väylät. Tuurilla tulee vielä juna kesken pahimman ruuhka-ajan ja matka voi pidentyä helposti 20-30 minuuttia.

Lähes päivittäin saa myös todistaa, kuinka keltaisilla valoilla risteykseen ajavat jäävät mottiin ja tukkivat liikenteen joka suuntaan, kun väylä edessä ei olekaan vapaa ja taaksekaan ei voi enää mennä. Kiva varmasti siinä raitiovaunukiskoilla odottaa, että tulisiko sieltä vielä spora päälle… Noh, ehkä se ensi kerralla menee varovaisemmin.

Helpotti!”

Kiitos Jarille jutusta!

Sydämentykytystä kolmostiellä

Antti kirjoittaa kokemuksestaan:

“Olin menossa Tampereelle kolmostietä, joka on enimmäkseen 120:n aluetta. Sää oli suomen kesää parhaimmillaan ja satoi siis vaakatasossa ja näkyvyys oli erittäin huono.

Matkan varrella oli rekkoja vähän väliä, joita tuli ohiteltua, sillä ne ajoivat suunnilleen satasta. Ohitukset menivät useimmiten olosuhteet huomioon ottaen hyvin, paitsi kerran sain todistaa suht. vaarallisen tilanteen:

Edellä oleva auto lähti ohittamaan rekkaa, joiden vieressä näkyvyys oli tavallista huonompi tien pinnasta roiskuvasta vedestä johtuen. Siitä huolimatta joku kärsimättömämpi ohittaja tuli maasturillaan takaa vasenta kaistaa täysillä ja meni ihan kiinni edellä ajaneen auton puskuriin. Selkeästi se olisi halunnut ajaa vieläkin lujempaa, kuin sen 125-130 km/h, jota edessä ajava ajoi, vaikka tuolla kelillä sekin oli jo selkeästi liikaa.”

 

Kiitos jutustasi, Antti! :)