Teiden Tollot

Sadesään sählärit - osa 2

Pari viikkoa sitten kirjoitin eräästä illasta, jolloin huonoissa olosuhteissa tuli vastaan ainakin kaksi tolloa.

Toinen ja hieman vaarallisempi tilanne tuona iltana oli jonkin matkan päässä edellisestä puskurissaroikkujasta. Useimmiten vilkkaasti liikennöidyllä väylällä on monia kohtia, joissa saa odottaa pitkään, ennenkuin kääntyminen vasemmalle onnistuu turvallisesti. Nyt eräässä kohdassa oli kolme autoa odottamassa pääsyä risteykseen, kun autoja tuli tasaisesti molemmista suunnista.

Ilmeisesti jättämäni turvaväli näytti sen verran houkuttavalta, että joku päätti karauttaa eteeni punaisella Escortillaan viime hetkellä. Onneksi aavistin tämän ja jalka oli jo valmiiksi jarrulla ja muu ei auttanut, kuin iskeä jarrupoljin pohjaan niin, että abs:t vain rytisivät. Auto piti pysäyttää kokonaan tällä 50:n alueella, ettei olisi törmännyt tähän eteen kiilanneeseen. Taisi muuten olla kohdallani ensimmäinen kerta, kun auton torvelle tuli kunnolla käyttöä. Jos olisi ollut liukas keli tai ihan takana joku kiinni, niin olisi voinut tulla pahaa jälkeä.

Sattumalta myös eilen oli taas huono sadekeli ja ihan samanlainen (mutta eri värinen, kuin pari viikkoa sitten), valtava Volvo oli taas takapuskurissa kiinni, kun ajelin muun liikenteen tahtia Kehä II:lle päin. Kieltämättä edessä ajeli jälleen joku hieman varovaisemmin, mutta eipä sille mitään voi, vaikka miten takana roikkuisitte – omaa turvaväliäni en pienennä, sillä ei se vaikuta vähäänkään siihen, miten nopeasti pääsee perille.

Sadesään sählärit - osa 1

Alkuviikosta oli kuuden aikaan jo pimeää, sadesää ja näkyvyys huono. Liikenteen levottomuus oli kuitenkin selkeästi aistittavissa ja muutaman kilometrin matkalla ehti tapahtua paljon. Tässä ensimmäinen tapaus:

Pari autoa edessäpäin joku ajoi 60 km/h alueella n. 50 km/h, mikä oli keliolosuhteet ja liikennemäärän huomioon ottaen ihan ymmärrettävää. Takanani oli ruotsinlautan kokoinen Volvo-maasturi, joka ei kuitenkaan tuntunut hyväksyvän tilannetta, vaan iski tietenkin takapuskuriin kiinni ja toivoi, että tilanne "korjaantuisi" siten.

Ehkä se ajatteli (mikäli kykenee tällaiseen toimintaan), että oman turvavälini kiriminen auttaisi jotenkin asiaan, vaikka ns. ongelma oli edempänä. Matka seuraavaan liittymään oli lyhyt, eikä siinä oikein kukaan voinut ohittaakaan. Kuski vielä heilui autollaan mielenosoituksellisesti puolelta toiselle, mutta minkäs teet. Hetken päästä tuli kuitenkin kaksikaistainen liikenneympyrä, jossa tämä sankari onneksi kaahasi ohitse.

Olen kuitenkin ajat sitten oppinut, ettei takapuskurissa roikkuvien ehdoilla pidä ajaa, koska silloin niistä vain tulee entistä röyhkeämpiä. Silloin on hyvä ottaa mahdollinen vakionopeudensäädin pois päältä ja vaihdella nopeutta tai vilautella jarruvaloja, niin tuurilla nekin tajuavat kasvattaa turvaväliä. Tällaisessa tilanteessa ärsyttää erityisesti se, että ei pysty ajamaan lujempaa, vaikka itsekin haluaisi, mutta silti takana roikkuva "kostaa" sen edessäolevalle.

Sydämentykytystä kolmostiellä

Antti kirjoittaa kokemuksestaan:

“Olin menossa Tampereelle kolmostietä, joka on enimmäkseen 120:n aluetta. Sää oli suomen kesää parhaimmillaan ja satoi siis vaakatasossa ja näkyvyys oli erittäin huono.

Matkan varrella oli rekkoja vähän väliä, joita tuli ohiteltua, sillä ne ajoivat suunnilleen satasta. Ohitukset menivät useimmiten olosuhteet huomioon ottaen hyvin, paitsi kerran sain todistaa suht. vaarallisen tilanteen:

Edellä oleva auto lähti ohittamaan rekkaa, joiden vieressä näkyvyys oli tavallista huonompi tien pinnasta roiskuvasta vedestä johtuen. Siitä huolimatta joku kärsimättömämpi ohittaja tuli maasturillaan takaa vasenta kaistaa täysillä ja meni ihan kiinni edellä ajaneen auton puskuriin. Selkeästi se olisi halunnut ajaa vieläkin lujempaa, kuin sen 125-130 km/h, jota edessä ajava ajoi, vaikka tuolla kelillä sekin oli jo selkeästi liikaa.”

 

Kiitos jutustasi, Antti! :)

Hidastelua monella tasolla

Jos jokin saa autoilijat hiiltymään, niin se on muiden tielläliikkujien hidastelu.

Tämä on huomattavissa ainakin seuraavissa tilanteissa:

1. Maantiellä
2. Liikennevaloista lähtö
3. Kevyen liikenteen odottelu
4. Liittymissä

Hidastelu maantiellä

Tyypillisesti tämä näkyy siten, että joku ajaa alle nopeusrajoituksen tai mittari täsmälleen nopeusrajoituksen mukaan, jolloin todellinen nopeus on rajoitusta pienempi. Hyvä keino tarkistaa oman auton mittari esim. GPS-laitteen avulla suoralla osuudella tai teiden varsilla satunnaisesti näkyvillä nopeusnäytöillä.

Edessäajavien pienet nopeudenvaihtelut sietää, kun pitää vain riittävää etäisyyttä, mutta toisinaan turvavälikin ehtii pienentyä liikaa, kun nopeus muuttuu rajusti. Näitä ohittaessa sitten huomaa, että kuski puhuu kännykkään tai lakkaa varpaidensa kynsiä – joskus molempia samaan aikaan.

Liikennevalot

Liikennevaloissa saa toisinaan odotella, että edelläoleva huomaa valojen vaihtumisen. Jos ei ole valppaana ja huomaa valojen vaihtumista n. 0.5 sekunnin sisällä, saa varautua tööttäilyyn.

Toisinaan oikealle kääntyville on pieni lisävalo, joka jää monilta helposti huomiotta ja silloinkin kannattaa olla tarkkana. Äskettäin tällaisessa tilanteessa edelläajavalta sattui moottori sammumaan juuri tällaisissa valoissa ja takanani olevat varmaan luulivat sen nukkuvan kovista herätysäänistä johtuen.

Automaattivaihteita käyttävät saavat puolestaan odotella, kun manuaalivaihteiset yrittää kiihdyttää sinne 50-60km/h nopeuteen. Liikkeelle lähtiessä manuaalivaihteisen perästä vaatii totuttelua, sillä muutoin valoista lähdettäessä saa pian jarruttaa, kun edessäoleva ei kiihdytä tasaisesti.  Myös ylämäissä kannattaa olla varovainen, sillä manuaalivaihteiset autot saattavat valua päälle, jos kuskit eivät ole näppäriä jarrun/kytkimen/kaasun/vaihteen käsittelyssä samaan aikaan.

Kevyen liikenteen odottelu

Tästä saa enemmänkin syyttää autoilijoita, sillä luottamus heihin on jalankulkijoilla ja pyöräilijöillä heikko.

Lakikin sanoo, että suojatielle aikovalle täytyy antaa tietä, mutta moni jalankulkija odottaa mieluummin, ettei autoja ole näköpiirissä. Jos joskus sattuu antamaan tietä, niin jalankulkija jää helposti epäuskoisena katsomaan ja miettii, että antaakohan tuo hidastava auto todella tietä. Tai sitten he eivät edes huomaa sitä, vaan katselevat kaikkialle muualle, kun eivät edes ajatelleet saavansa tietä. Sitten autoilija luovuttaa ja kaasuttaa ohi, kun ei enää jaksa odotella.

Liittymissä arastelevat

Liittymissä moottoriteille pääsee helpoiten, kun pyrkii rampilla/kiihdytyskaistalla muun liikenteen vauhtiin. Varovainen lähestyminen tai lähes kokonaan pysähtyminen ennen itse tietä tekee siitä paljon hankalampaa.

Tämä arastelu varmaan johtuu eniten siitä kun ei luoteta, että mahdutaan sinne muiden väliin, kun ei ole edes niitä auton mentäviä turvavälejä…

Millaiset hidastelijat saavat sinut turhautumaan?

Poliisi valvoo puskureitasi viikon ajan

Ketäpä ei ärsyttäisi tiukasti puskurissa roikkuvat? Vaikka niistä ei periaatteessa tarvitse välittää, niin silti ei voi olla vilkuilematta välillä peiliin ja miettiä, koska rysähtää, kun joku ajaa aivan takapuskurissa kiinni.

Siksipä onkin hyvä, että poliisi valvoo nyt tehostetusti turvavälejä, ainakin Etelä-Suomessa, viikon ajan: 

“Liikkuvan poliisin Etelä-Suomen osasto suorittaa tehostettua ajotapa ja -etäisyysvalvontaa tämän viikon ajan.”   

“Suositeltava vähimmäisetäisyys edellä menevään ajoneuvoon on taajaman ulkopuolella vähintään kolme sekuntia, joka 80 km/h nopeudella tarkoittaa noin 70 metrin matkaa.”

Lähde: http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/26241-poliisi-iskee-nyt-puskurissa-roikkujiin

Saa nähdä, miten se vaikuttaa esimerkiksi Länsiväylällä ajaviin vai vaikuttaako mitenkään. 

Itse olen huomannut, että liikenne on kulkenut aina sujuvammin, kun autojen välillä on pitkät välit. Liittymissä muut pääsevät virtaan paljon helpommin, eivätkä aiheuta samanlaista jarruvalojen ketjureaktiota, kuin joutuessaan tunkemaan ahtaisiin väleihin. Myös vakionopeudensäätimellä voi ajaa rauhassa, kun etäisyys edelläajavaan on riittävä.

Viikon puskuritarra: Jos näet lukea tämän, olet liian lähellä.